LUUMÄEN KARHUT -SUKUSEURA RY

Juttuarkisto


» Otteita Ilmari Karhun päiväkirjasta
» Abraham Karhun päiväkirjasta
» Elämää Nokanmäellä
» Hop sekkaa, sanoi Iihosaaren Eljas
» Karhunkylä
» Topi ja mopedi
 

OTTEITA ILMARI KARHUN PÄIVÄKIRJASTA

 
 
Perhekuva kesällä 1943 Luumäellä Kivijärven rannalla isän käyden lomalla. Ilmari-isän ja Kerttu-äidin kanssa kuvassa lapset Artto ja Anja. Nuorin lapsi Pentti syntyi syksyllä.

230 vuorokautta vankilassa
Osa 1, kirjoittanut ja koonnut Anja Tuomi, Ilmari Karhun tytär

Sukukirjassamme sivulla 730 on kirjoitus otsikolla Ilmari Karhu – suvun kenraali. Siinä lyhyesti mainitaan hänen pidättämisensä marraskuussa 1946. Syytteenä oli epäily osallistumisesta aseellisen toiminnan luvattomaan valmisteluun.
Isäni Ilmari Karhu oli pidätettynä Valpon (Valtionpoliisin) päämajassa Ratakatu 12:ssa ja 6.6.1947 alkaen vangittuna Sörnäisten keskusvankilassa vapauttamiseensa 8.7.1947 asti (syyte todettiin aiheettomaksi).
Näistä 280 päivästä isäni piti päiväkirjaa, jossa on ainakin lyhyt merkintä jokaiselta päivältä. Lyijykynällä A4:n kokoisille ruudullisille papereille tiheästi kirjoitettua tekstiä on kaikkiaan 72 sivua.
Olen poiminut osan tänne sukulehteen. Päiväkirjaan on luonnollisesti kirjoitettu paljon kuulusteluista, joita sisäministeriön asettaman tutkintaelimen apulaispäällikkö varatuomari Risto Hölttä suoritti. Niistä ei tässä ole, vain vankilaelämän arjesta kertovia asioita ja isäni katkeriakin mietteitä.
Jotta yhteen lehteen ei tulisi turhan pitkää kirjoitusta, olen jakanut sen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä on otteita vuodelta 1946 ja jälkimmäinen tulee olemaan vuodelta 1947.

Valpo oli aloittanut asekätkentään liittyvät tutkimukset, kuulustelut ja pidätykset jo kesällä 1945. Isälleni ensimmäinen kutsu Ratakadulle tuli lokakuun alussa 1946. Seuraavat kerrat olivatkin sitten maanantaina 18.11. ja tiistaina iltapäivällä 19.11., jolloin isäni vahvisti siellä aikaisemmin selostamansa asiat. Tämän jälkeen hänellä oli työhönsä liittyvä kokous ja sitten hän saapui kotiin.
Ovikellomme soi kello 18 ja eteiseemme tuli kaksi mustiin takkeihin pukeutunutta miestä ja poliisit (silloin 5-vuotiaan tytön muistikuva pelottavasta tilanteesta). Tuomari Hölttä ilmoitti isälleni, että hänet on pidätetty. Meille lapsille sanottiin, että isi lähtee poliisisetien kanssa pienelle matkalle.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ ajalta 19.11.–31.12.1946

19.11.
Tulen Yhteysosaston kokouksesta kotiin. Siellä ilmoitus, että olen pidätetty. Tulo Ratakatu 12:een klo 19. Ensimmäinen yö sellissä.
20.11.
Herätys klo 7. Aamiainen ja sen jälkeen H:n luo. Mikä pidätyksen aihe? Sekaantunut asekätkentä- ja liikekannallepanoasioihin. Ällistyn väitteistä. Klo 10.30 ilmoittaudun puolustusvoimien komentajalle kenr. Sihvolle: ”Toivon, että pidätykseni on tullut hra Kenraalille samanlaisena ällistyksenä kuin minulle itselleni”. Luovutan avaimet ja arkiston. Paluu Ratakadulle n. 11.30. Kotoa toimitetaan minulle eräitä tavaroita ja terveiset: ”Voimme kaikki hyvin”.
22.11.
Neljäs päivä sellissä! Kuinkahan pitkään menee ennen kuin syyttömyyteeni uskotaan? Lattia pesty. Ammekylpy. Muutan alusvaatteet. Pyysin saada luettavakseni joitakin lehtiä, ei tullut.
23.11.
Eilen perjantaina oli kuulemma ollut lehdissä tieto pidätyksestäni. Vain muutama päivä, oli lehdissä sanottu. Minulle ei tosin ole suotu iloa lukea niitä, mahtaisiko vaikeuttaa tutkimuksia. Ai… ei niitä kuulemma saakaan ellei itse tilaa, kertoivat vartijat.
Perjantaina tuntee itsensä jopa herrasmieheksi. Mutta tie käy alennuksen kautta. Ensin on luututtava sellin lattia. Vesi on niin likaista, että on vaikea sanoa tuleeko lattia siitä puhtaammaksi tai likaisemmaksi. Työ tehdään hartaudella ja huolella. Sisältyyhän siihen melkoinen annos vaihtelua sellin 10 neliömetrin valtakunnassa. Niin ja sitten kylpy, joka on kerran viikossa. Kylpyhuone on kaksiosainen, pieni pukuhuone edessä ja ammehuone taaempana. Kylpyyn on varattu ½ tuntia, itse puhdistan ammeen. Pukuhuoneen lampusta roikkuu pahvipalanen, jossa lukee: ”Jätä pesuhuone puhtaana veljeäsi varten”. Veljiähän täällä kai ollaankin, vaikka harvoin tavataan.
Kummallista kuinka helposti ajatus juoksee sellin hiljaisuudessa. Olin jo luullut, etten pystyisi edes kirjettä kirjoittamaan, nyt tuntuu, että vaikka romaanin. Alan ymmärtää luostarielämää.
Aikaa ei kulu turhaan pukujenvaihtoon. Kuulustelijan luokse mennessä tempaan korkeintaan takkini hartioilleni. Muuna aikana olet miten olet, villapaidassa, housun puristava ylänappi auki. Parran ajat milloin huvittaa. Itsekunnioituksesta teet sen kuitenkin joka toinen päivä. Otat mukaan partavaahdokkeen ja partasudin. Peiliä ei ole sinulle annettu omaan selliin. Pukuhuoneessa on peili. Partakoneen antaa ystävällinen vartija. Parranajon jälkeen palaat ”omaan huoneeseesi”. Vartija painaa tukevan kaksoisoven lempeästi kiinni. Tallessa olet.
Sellissä aika käy pitkäksi, ei maistu luku eikä pasianssi. Kävelen sellini pituussuunnassa moneen kertaan. Välillä istun pyöreällä lattiaan kiinnitetyllä peltituolilla. Katossa on lamppu suojakuvun sisällä. Seinissä ei ole nauloja, sen sijaan raaputuksia pääasiassa eestin kielellä. Sellaista ylellisyyttä kuin kelloa ei sellissä ole. Ja parempi niin, se kävisi varmaankin niin hitaasti, että saisi omistajansa vihat ja tulisi lyödyksi seinään mäsäksi. Aika on opittava arvioimaan muuten. Onhan toki kiinnekohtia. Aamuvalo klo 7. Aamupuuro tai velli klo 9. Lounas klo 15 ja iltatee klo 19. Iltapesulle klo 21 tai kuten eräs vartija isällisessä sävyssä sanoo: ”iltapissille”. Sen jälkeen ”hyvää yötä” ja aamulla taas ”hyvää huomenta” ämpärin, rikkalapion ja varsiharjan kera.
Juon vettä. Sekin vartijan ystävällisyyttä. Ei näet ollut itselläni mukia tullessani. Annettiin lupa pitää talon muki, johon saa hakea pukuhuoneesta vettä. Etten häiritsisi vartijoita liian usein, teen sen aamu- ja iltapesun yhteydessä.
Vartija tuo iltateen, pyydän teroittamaan kynäni. Ei nyt ole sillä päällä.
24.11.
Sunnuntaiaamu, ajatuksissani näen kotiväkeni aamuaterialla. Missä isi, kysyy Anja? Isi, isi sanoo Pekka. Matkoilla, vastaa äiti. Ei ole matkoilla! väittää Artto. Toiset pojat sanovat, että isi on linnassa. Mitä pahaa isi on tehnyt? Ei mitään, vastaa äiti ja puhkeaa kyyneliin.
Kirkonkellojen ääni kuuluu kaukaisena. Kansa menee kuulemaan Jumalan sanaa. Olet tie – totuus – ja elämä. Ulottuukohan tämä myös vankilan muurien sisään?
27.11.
Vaimoni on päässyt käymään. Hän toi minulle voileipiä, sokeria ja tanskalaisen omenan. Sain ne selliini. Istumme 15–20 min. ”täysihoitolan” keittiössä valvojan seuraamana.
28.11.
Vartija antoi eilen uuden kynän. Tänään uskoi puukon kynäni teroittamista varten. Taitavat olla suurempia ihmistuntijoita kuin eräät muut.
30.11.
Täällä oppii tulemaan toimeen vähällä. Hammasharjan varsi toimii teelusikkana ja voiveitsenä. Ruokalusikka on samalla haarukkana. Peukalonkynsi sopii perunankuorintaan.
1.12.
Kirkonkellot kutsuvat. Onko tänään 1. adventti? Kirkoissa lauletaan Hoosianna, Hoosianna kiitetty Davidin poika, ei kuulu se tänne vankilamuurien sisälle. Itse käytän suurimman osan päivästä tutkimalla pasianssien todennäköisyyttä. Annettakoon se minulle anteeksi.
2.12.
Alkaa uusi viikko. Toivottavasti tulee ratkaisu osaltani. Ei ole kuulunut mitään. Tutkitaankohan kertomukseni todenperäisyyttä. Kyllä se totta on, mutta täällä taitaa vallita sellainen ”keksittyjen juttujen ilmapiiri”. Jos joku puhuu totta, niin sitähän ei ainakaan uskota.
6.12.
Suomen itsenäisyyden vuosipäivä. Olen joutunut viettämään sitä monenlaisissa olosuhteissa. Ne, jotka eivät varmaan lähde mielestäni koskaan pois, ovat vuosilta 1939, 1941 ja nyt. Tämäkö on palkka, jonka 29-vuotias isänmaa tarjoaa nuhteettomasti ja tunnollisesti palvelleelle?
Klo 17.40 tuli vartiomies hakemaan kävelylle. Menin sinne itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kävelimme 20 min. Suomen ”Scotland Yardin” pihalla.
Meneeköhän Kerttu Presidentin kutsuille?
15.12.
Sunnuntai. Syntymäpäiväni. Hääpäivämme. Sellaisen viettäminen sellissä on kurjaa. Mitenkähän mahtaa Kerttu-parka saada päivän kulumaan?
17.12.
4 viikkoa sellissä. Kuka olisi uskonut? Kerttu kävi. Sain kuulla, että mummi on mennyt sekaisin.
2 kertaa kävelyllä. Se auttaa ajan kulumisessa.
18.12.
Kopin vaihto 1:stä 10:een. Aikamoinen pudotus. Tuleekohan taloon uusi suuruus?
Pyysin Kerttua tilaamaan Hufvustadbladetin, jotta saisin lukea lehtiä ja että tulisi harrastettua ruotsia.
23.12.
Tuli joulupaketti: 3 kirjaa, pikkuleipiä, omenia, suklaata.
24.12.
Jouluaatto! Erikoisuutena Kertun käynti ja joulutervehdysten esitys. Kertun äiti oli kuollut 23.12.
Vartija on tuonut iltateen, 1/2 ranskanleipää, voinokareen, päivän erikoisuutena mannaryynipuuroa ja 1/2 mukillista maitoa. Valmistaudun juhla-aterialle ja joulujuhlatunnelmaan. Siirryn ajatuksissani kotiin. Ajattelen kuusen paikkaa ja kotona olevia, varsinkin lapsia. Toivon, että joulu olisi heille hauska.
25.12.
Joulu! Talonkin puolesta on huomattu jouluaamu. Mannapuuron lisäksi tuli kahvia (korviketta?), pieni pulla ja pari pikkuleipää.
29.12.
Mummin hautajaispäivä. Sota esti pääsemästä oman äitini hautajaisiin helmikuussa 1940. Sodan seuraamukset, so. voittajan kosto estää pääsemästä vaimoni äidin hautajaisiin. Sanon siis koppini hiljaisuudessa viimeiset hyvästit mummille.
31.12.
Vuoden viimeinen päivä. Eipä vuosi 1946 lopu minun osaltani mieluisten muistojen merkeissä.
Kerttu ja Eemil kävivät 12.15–12.30. Kerttu vaikutti hermostuneelta. Taitaa olla hieman päästään pyörällä, kun joutuu selvittelemään monia asioita.
Poltan iltateen aikana kynttilääni uuden joulun kunniaksi. Toivotan kaikille kotiini onnellista uutta vuotta. Kunpa vuosi olisikin sitä.

230 vuorokautta vankilassa
Osa 2, kirjoittanut ja koonnut Anja Tuomi, Ilmari Karhun tytär

Tämän ajanjakson päiväkirjamerkinnät koostuvat pitkälti jo osassa 1 kerrotuista sellielämän ”rutiineista”, eli on lattian luuttuamista, parranajoa, pasianssien pelaamista, kotoa saatujen kirjojen lukemista, kielten opiskelua, päivittäisen sään havainnoimista ja kerran, pari päivässä tapahtuvia ulkoiluja vartijan ja joskus jonkun toisen pidätetyn kanssa.
Kuulusteluja oli yhä harvemmin. Ulkomaailmasta isäni sai tietoja sekä Kerttu-äitini vierailuilla että itse tilaamistaan lehdistä, jotka tosin tuotiin luettavaksi leikeltyinä.
Pitkittynyt pidätysaika vaikutti perheen talouteen, sillä isälleni maksettiin tältä ajalta puolet hänen varsinaisesta palkastaan. Äitini hakeutui töihin ja meistä lapsista nuorin, Pentti (Pekka) lähetettiin neljäksi kuukaudeksi Taavettiin, Parsikkoon, ”Helmi-tädin” ja hänen perheensä hyvään hoitoon.
Seuraavissa päiväkirjaotteissa suluissa olevat selvennykset ovat allekirjoittaneen.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ
ajalta 1.1.–5.7.1947

1.1.
Seitsemäs viikko koppielämääni on alkanut. Ei siis ala uusi vuosi hauskassa eikä onnellisissa merkeissä. Mutta kaikki on elettävä ja kestettävä. Kaipa siitä sitten se kirkkaampi kruunu tulee! Mutta Suomen kansalla on tuskin sitä ilonpäivää edessään, että se saisi nähdä valoisan ajan edessään. Tulen yhä enemmän vakuutetuksi siitä, että on onneton kohtalo olla tämän maan asemassa ja asujana.
3.1.
Tänään tuli kärsittyä pisin arestiaika, jonka sotilaalle voi antaa. Tietääpähän nyt, miltä sekin aika tuntuu. Karvasta sivumakua tälle antaa se, että tässä tapauksessa rangaistus on kohdistunut syyttömään.
Alakerran asukkaiden (talonmiehen perhe) lapsenitku häiritsee yöunta.
7.1.
Tänään minut pyynnöstäni käytettiin Tilkassa, olen väsynyt, päätä särkee. Tutkimusten tuloksena korkea verenpaine ja suositus 2 viikkoa sairaalahoitoa.
Iltapäivällä Kerttu kävi. Menee töihin ja Pekka lähtee Parsikkoon.
11.1.
Kolme viikkoa, eikä mitään yhteyttä kuulustelijoilta, ei myöskään Tilkkaan menosta.
13.1.
Tänään asekätkennän 2. käsittely eduskunnassa. Hallitus saa ilmeisesti tahtonsa läpi. Tässä mielessä oli kai tuotu julkisuuteen tieto LVK:n (= Liittoutuneiden Valvontakomissio) puhelujen kuuntelusta. Onhan se tietenkin ruma teko, mutta tunnettuahan on, että kaikissa maissa ja kaikkina aikoina on seurattu diplomaattien keskusteluja. Tämän tietäen ei kukaan diplomaatti puheluissaan käsittele tärkeitä salaisia asioita.
14.1.
Kerttu käymässä. Oli taas ajatellut omalla päällään sillä seurauksella, ettei tuonut pyytämiäni tietoja. Ei näy tajuavan sellielämän psykologiaa. Kaikki lapset maalla (Artto-veljeni oli pari viikkoa kotiapulaisemme kanssa Nivalassa ja minä kummitätini luona Raumalla).
15.1.
Ei mitään merkittävää. Huonoa tuulta ja haluttomuutta kaikkeen. Lukeminen ei suju. Pelaan pasianssia koneellisesti niin, että kun se päättyy, en enää muista minkä pelasin.
16.1.
Ilmarin päivä. Vieläköhän Kontulan laulajat olisivat muistaneet, jos olisi ollut tilaisuus? Kotoa tuli komea paketti.
10.2.
Välirauhan viimeinen päivä. Merkkipylväs koko maan ja ei vähiten ”pidätetyn” historiassa. Seisomme tämän päivän jälkeen sikäli varmemmalla pohjalla, ettei mitä tahansa salakähmäistä mielivaltaa voi verhota ”maan edun varjoon”. Voidaan ruveta todella katsomaan missä on totuus. Tietenkään ei rehentelyyn ja turhaan suunpieksentään ole varaa edelleenkään, mutta omiakin ajatuksia on lupa tuoda esille.
11.2.
Rauhan 1. päivä. Tuskin tämä rauha on sellainen, että sitä kannattaa lipuin ja lauluin juhlia. Mutta ”parempi huonokin rauha kuin sota”, kuten Vapaa Sanakin kirjoituksessaan totesi.
9.3.
Sunnuntai. ”110-Kunnian päivää”. Yhtä kauan kuin talvisota kesti. 7 vuotta sitten 10.3. klo. 12.00 Artto syntyi. Isä kuunteli tykkien jyskettä Tammisuon aseman lähellä. Pitävät tänään kotona syntymäpäiviä. Onnea Artto-poju. Kasva ja vahvistu!
11.3.
Kerttu käymässä. Väitti ”povarin” luvannen minut kotiin. Mahtoiko tietää?
13.3.
Kerttu toi paketin, kysyin povarijuttua ja kuulin, että se oli tosiaankin tavallinen povari, jonka luona Kerttu oli käynyt. Voi hitto, kuinka olin vihainen! Tulla syöttämään minulle tuollaista roskaa vakavassa asiassa. Tekisi mieleni laittaa Kerttu epämääräiseksi ajaksi suljettuun koppiin, niin tietäisi miltä tuntuu.
30.3.
Taaskin sunnuntai. Asekätkentäjuttujen käsittely alkoi perjantaina, lehdistäni leikattu yksityiskohdat pois. Airo ja Haahti siirretty keskusvankilaan. Minut on määrätty 3.D:n komentajaksi. Onko päämajoitusmestarin vakanssini täytynyt saada auki, vai miksi tämä siirto? Onko tarkoitus, että todella myös menisin sinne?
1.4.
Aprillipäivä. Onko Suomen kansaa aprillattu rauhan voimaantuloon nähden? Eilisen istunnon selostukset lehdistä leikattu hyvin tarkkaan pois.
12.4.
Olen idiootti! Tänään käytiin kyselemässä, suoritetaanko kaikista lehdistä leikkely yhtä tarkoin. ”Uusi Suomi” oli nimittäin väittänyt, ettei leikkaaminen ole tasapuolista. Minä hullu menin sanomaan, että ”Vapaasta Sanasta” saa selville yhtä ja toista. Seuraus on tietenkin, että ”Vapaa Sana” leikataan entistä tarkemmin. Milloinkahan minä opin ajattelemaan ensin ja puhumaan sitten?
14.4.
Parsikosta tullut sana, Pekka sairaana, kuumetta n. 40 astetta…
15.4.
On ehkä lapsellista tai farisealaisuutta, mutta en ole tänään enkä eilen iltapäivällä pannut yhtään pasianssia. En halua ottaa kortteja käsiini, ennen kuin Pekan asia on selvä. Avuttomuudessani se on ainoa löytämäni tapa, jolla voin ajatuksellisesti auttaa Pekkaa.
17.4.
Pekka parempi! Tulee kotiin ensi viikolla.
26.4.
Kirkas aamu. Sain housunkannattimeni pyyntöjen jälkeen haltuuni. Voin nyt kävellä ulkona pelkäämättä, että housut putoavat.
1.5.
Toukokuu, Vappu! Kevät! Se etu tällä vapulla, ettei muuta pahoinvointia kuin lievä särky silmäkulmassa. Lienee ”sympatiasärkyä” muistoksi entisistä vapuista.
10.5.
Tänään 3 kk rauhan allekirjoittamisesta. K. päässyt tänään pois. Hyvä sekin. Mutta minua nuo idiootit eivät laske pois. Kyllä tylsyyden tai ilkeyden täytyy olla lujassa.
13.5.
Taloon tullut varmaan uusi asukas, koska kuuluu levotonta kävelyä yhtä mittaan lähes 2 tuntia. Ei vanha ole niin tarmokas.
29.5.
”Salainen nuorisojärjestö paljastettu. Toimii kommunisteja ja Neuvostoliittoa vastaan. Voimakkaasti aseistettu. Ainakin 5 pistoolia, 2 kivääriä ja 500 patruunaa.” Onpa siinä Neuvostoliitto vaarassa. Kokonaista 3 poikasta jo pidätetty.
3.6.
Kerttu kävi ja kertoi olleensa oikeusasiamiehen luona. Tämä oli luvannut antaa päätöksensä ensi viikon lopulla. Syytteeseen vai vapaaksi?
6.6.
Olin Höltän kuulusteltavana klo 13.30–14.30. Kuulustelun lopputulos! Minut julistetaan vangituksi ja passitetaan lääninvankilaan. Asiakirjat lähetetään sotaylioikeudelle syytteen nostamista varten. Loistavaa! Mistä helkkarista tähän tulokseen on voitu tulla? Minulla on usein se tunne, että olen Hönttälässä, jossa terveet laitetaan koppiin ja höntät hoitavat asioita ulkopuolella.

Välikirjoitus:
Isäni tuotiin 6.6. klo 16 Sörnäisten keskusvankilaan, aluksi tilapäiskoppiin, mitä hän kuvailee likaiseksi, haisevaksi ja kylmäksi. ”Täällä kaikki tapahtuu huoneessa. Peseytymistä varten vati, muita tarpeita varten ämpäri. Kyllä minulle juotetaan katkeruuden kalkki aika pitkälle”.
Vaikka itse vankilakoppi ja ruoka olivat huonompia kuin VALPOn tiloissa, ilmapiiri oli ehkä ”vapaampi”, sillä nyt lehdet tulivat leikkelemättä, muiden vangittujen upseerien kanssa saattoi joissakin tilanteissa keskustella ja ennen kaikkea kuulustelut olivat ohi, syytteet nostettu ja ratkaisujen aika lähellä.

8.6.
Huone 25 lopuksi minun. Ikkuna pohjoiseen päin. Sieltä näen osan pihaa ja hieman 6 metriä korkeaa muuria. Seinällä mietelause: ”Lempeä vastaus asettaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan”. Sopii minulle, täytyy siistiä puheita. Vartijat tuntuvat mukavilta, ainakin vuorossa olleet. Nyt minulle on uskottu partakone, kynäveitsi ja ruokailuaseet omaan käyttöön. Kortit sen sijaan on otettu periaatteessa pois. Nurkassa on PC ( =puulaatikko, jonka sisällä ämpäri). Radiona on keskusradio, jonka puheesta en saa selvää, sillä käytävässä oleva äänenvahvistaja rämisee liikaa.
9.6.
Aamukylpy aamupäivällä. Kaikki kasarmityyliin verrattuna edelliseen paikkaan. Kävelyt 2 x ½ h.
Kävelyparin kanssa voi puhella ulosmenon ja sisääntulon yhteydessä.
11.6.
Jälleen huonosti nukuttu yö. Rauhansopimusta ei SSSR (=Neuvostoliiton virallinen lyhennys) ole vielä ratifioinut. Huhutaan, että Pekkala menossa Moskovaan neuvottelemaan. Mitähän meiltä vielä vaaditaan?
12.6.
Olen kävelyjen aikana ”erityispotilas”. Tänä aamuna näköjään levisi tieto naapuripihaan kävelyllä olostani, koska kerääntyivät pihan kulmaan sanomaan päivää. Tunsin Airon ja Saloniuksen.
Aamulla minulla meni ämpärin yli PC:ssä ja sain suorittaa lattianpesun. Mutta ei se siihen loppunut, tuotiin uusi ämpäri ja rättejä ja annettiin määräys ottaa ikkunat irti, pestä ne ja lisäksi seinät ja taas lattia. Ikkunoiden poistossa oli eräs rangaistusvanki auttamassa, mutta puuhasi niin innokkaasti, että yksi ruutu (oli aukeneva terveysikkuna) meni pään läpi. Sai haavan korvaansa ja taas riitti lattian pesua.
Kävelyni aikana yritin pelata erästä kuoppapeliä, mutta nuori vartiomies huomautti, että kävelyaika on kävelyä, eikä pelejä varten. No niin, käskystä marssimaan.
15.6.
Sunnuntaiaamun aamutee tavallistakin laihempaa. Ei ollut edes velliä vain vettä, korviketee ja pala lanttua. Aamiaiseksi oli sitten 2 perunaa, pala leipää, vettä ja hieman epämääräistä kastiketta. No, jos ruoka ei ollut hääviä, niin sen sijaan tarjottiin klo 12–12.45 hengen antimia. Olivat kaikki länsisiiven ”asekätkijät” ym. vangit vankilan kirkossa. Illalliseksi tai paremminkin päivälliseksi (klo 16.) oli pala leipää ja margariinia ja imellettyä ruisjauho-puolukkamämmiä.
16.6.
Tänään olin vankilan saunassa. 25 miehen sauna oli yksin käytössäni. Ei ollut tilan puutetta.
19.6.
Yllätysvisiitti: Kerttu ja kaikki lapset käymässä. Olivat muuttuneet niin, että en olisi tuntenut, jos olisin kadulla tavannut. Lähtevät kaikki perjantaina maalle (= Parsikkoon).
20.6.
Klo 15 maissa Raappana meni koppini ohi ja sanoi Rydmanin kertoneen, että minä pääsisin tänään vapaaksi. Sen jälkeen ei siitä asiasta ole mitään kuulunut. Rouva Fray kävi tervehtimässä. Toi karamellin ja 5 savuketta terveisinä Ruotsista. Piti iltahartauden.
22.6.
Jälleen kirkossa. Sekakuoro lauloi ja prof. Ylpön veli saarnasi.
23.6.
Juhannusaatto. Aamukylpy klo 7.30-8.00. Lakananvaihto. Kukkia ja koivunoksia Kertun siskonperheeltä. Juhannusaaton päivällinen: leipää, margariinia, makrilli, lanttusoppaa ja vettä.
24.6.
Juhannus! Suomen lipun ja keskikesän juhla. Klo 11.30–12.15 kirkko, pieni naiskuoro ja heikko saarna. Klo 15–16.30 Elli Tompuri puhui ja lausui kirkossa runoja. Ääni oli niin hiljainen, että tilaisuus meni minulta ihan hukkaan.
26.6.
Tänään tulivat taas lehdetkin. Ei mitään mielenkiintoista. Sen sijaan maj. Toropainen kertoi, että ev.ltn. Salonius oli hirttanyt itsensä eilen illalla kopissa. Kertoi myös, että Rydman oli tosiaankin puhunut vapaaksi pääsystäni. Ei tiedä vielä, kuka toimii syyttäjänä, mutta arveli, että kun asia tulee esille, niin pääsen heti pois. Hurraa! Ollaan voiton puolella.
28.6.
Yllätysvisiitti: tuomarit Haltia ja Mustakallio tulivat tapaamaan minua. Pakottivat ottamaan lakimiehen avustajaksi, kuulemma maanantaina (30.6.) päätetään, milloin juttuni tulee esille.
1.7.
Minut laskettiin Airon luokse vapaasti keskustelemaan. Kerttu käymässä: Antoi äidillisiä neuvoja, kuinka minun on esiinnyttävä oikeudessa… Siistin esityksiäni.
2.7.
Ei ainakaan tänään tullut juttuni käsittelyyn…
3.7.
Ei tänäänkään…
4.7.
Ei tänäänkään, mutta pitkä keskustelu Airon kanssa. Sairaanhoitajalta unipilleri.
5.7.
Lopultakin päivä, jolloin asiani tuli sotaoikeudessa esille. Minun vuoroni tuli kuitenkin vasta 15.40, jolloin ehdittiin lukea henkilötiedot, syytekirjelmä ja alkua ensimmäisistä, lokakuun kuulustelupöytäkirjoista. Syytteitä oli monta, en edes tarkalleen muista paljonko. Saan ne ja pöytäkirjat maanantai-iltapäivällä.

LOPPUKIRJOITUS:
Isäni vapautettiin maanantaina 7.7.1947. Sotaylioikeuden päätös oli: ”Syyte aiheeton”.
Syyttäjän valitettua Korkein Oikeus vahvisti sotaylioikeuden päätöksen huhtikuun 2. päivänä 1948.
Vapautumisensa ja lopullisen päätöksen välisen ajan isäni joutui olemaan diplomatian sanastoa käyttäen disponibiliteetissa eli ”hyllytettynä”. Tämä oli tietysti hänelle ja myös perheelle edelleenkin raskasta aikaa.
3 D:n komentajan tehtävät isäni vastaanotti vappuna 1.5.1948, ja muutimme Kouvolaan. Muutto jäi lyhyeksi, sillä jo 28.7. hänet siirrettiin takaisin Helsinkiin, Sotakorkeakouluun ja määrättiin koulun johtajaksi.

Espoossa maaliskuussa 2012
Anja Tuomi

 
 

Ajankohtaista

 

Uuden puheenjohtajan tervehdys heinäkuussa 2018

Kesä alkaa kääntyä hiljalleen syksyä kohti kun elohopea laskee jo kahdenkymmenen asteen alapuolelle. Tämä kesä on ollut helteineen erinomaisen...

 

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS VUODEN VAIHTUESSA

Käänsin seinäkalenterissa sivua, ja sehän onkin taas viimeinen lehti. Vuosi on lopuillaan ja joulu lähestyy. Suomi-neidolla on suuri juhlavuosi, ...

 

UUTTA MIELENKIINTOISTA JUTTUARKISTOSSA

Sukukirjassamme sivulla 730 on kirjoitus otsikolla Ilmari Karhu – suvun kenraali. Siinä lyhyesti mainitaan hänen pidättämisensä marraskuussa 19...



Copyright © 2018 Luumäen Karhut -Sukuseura ry | Webbinen.net